Satu Skotlannissa

SKOTLANTI – HASTE YE BACK

(Artikkeli Neljähoo! –lehden numerosta, joka julkaistiin 14.10.2009)

Sumuisia nummia, miehiä kiltit päällä ja rouhea aksentti. Loch Nessin hirviö, kuuluisat skottilaiset viskinvalmistajat ja säkkipillejä. Tällaisia mielikuvia on syöpynyt alitajuntaani kyseisestä maasta ennen lähtöäni 4H:n kansainväliseen nuorisovaihtoon reiluksi kuukaudeksi kesäkuun puolivälissä. Kohdemaan kulttuuriin ja ihmisiin tutustumisen lisäksi IFYE eli International Four-H Youth Exchange – ohjelman tarkoituksena oli myös tutustua majoittavan maan 4H:n sisarjärjestöön ja sen toimintaan.

SAYFC eli Scottish Assosiation of Young Farmers Clubs vastasi Skotlannissa IFYE – vaihtareiden majoitusjärjestelyistä, ja muusta reissuun liittyvästä yhdessä isännöivien klubien kanssa.

Heti reissun alussa oli kolmen päivän orientaatiovaihe Edinburghissa hotellimajoituksineen, joka sisälsi rauhallista tutustumista yhdeksään muuhun vaihtariin eri puolilta maailmaa sekä itse maahan. Rauhallisesta aloituksesta oli hyötyä skottimurteisiin totuttautuessa. Helpotti kun ei tarvinnut tehdä mitään perusjutustelua vaativampaa, joten skottien nopeasti ”paukkuvasta” puheesta pääsi paremmin jyvälle.

Slangisanat ja puhenopeus vaihtelivat riippuen siitä missä päin maata liikkui. Kaikista hämmentävintä oli se, kun eteläisessä Skotlannissa ihmiset varoittelivat, että kun matkustan reissuni lopussa pohjoiseen Orkneyn saarille isäntäperheeseeni, en millään ymmärtäisi heitä: Muut skotitkaan eivät ymmärrä heidän puhettaan. Onneksi urbaanilegenda ei käynyt toteen! Ymmärsimme isäntäperheeni kanssa toisiamme Orkneyssa niin mukavasti, että solmin siellä matkan parhaimmat ystävyyssuhteet vaikka välillä tulikin vain hymyiltyä nokkelan sanailun edetessä hypervauhtia asiasta toiseen.

Klubien järjestelyt maan sisällä toimivat jouhevasti, ja oli hienoa päästä näkemään eri alueiden YF – klubien toimintaa, sillä paikallisia eroavaisuuksia löytyi runsaasti. Esimerkiksi Ayshiren alueen Young Farmersit kilpailivat aktiivisesti monissa lajeissa kuten köydenvedossa, käsitöissä, karjanarvioinnissa, ja draamaesityksissä. Paisleyssä taas ei puhuttu mistään muusta kuin hockeysta viikon vierailuni aikana.

Reissun aikana olin viidessä eri isäntäperheessä ympäri Skotlantia, mikä oli äärettömän hyvä asia, koska siten sain kokea alueelliset erot konkreettisesti. Maan sisäiset kulttuurierot yllättivät positiivisesti. Esimerkiksi pohjoisessa Skotlannissa Orkneyn saarilla miehet eivät käytä lainkaan skottilaisten miesten perinneasua kilttiä, koska siellä vaikutteet viikinkivalloitusten ajoista huokuivat vahvoina. Jopa Orkneyn lippu on kuin Norjan lippu, vain hieman erilaisilla värisävyillä varustettuna.

Skotlantilaista perinneruokaa, haggista eli lampaanmahalaukkua, löytyi maan joka kolkasta. myös viskitehtaita ja olutpanimoita oli paljon. Eräs nuorimies paljasti minulle salaisuuden viskinjuomisen takaa: Kuulemma nuoret miehet juovat olutta kunnes tulevat tiettyyn ikään. Keski-iän paremmalla puolella miehet ottavat lasin hunajatilkalla höystettyä viskiä käteensä, ja ymmärtävät että ”tämähän maistuukin ihan hyvältä!”

Reissu muodostui ikimuistoiseksi kokemukseksi, jota auttoi onnistunut sekoitus arkista perhe-elämää, Young Farmers – aktiviteetteja, ja turistitempauksia. ihmiset olivat avoimia ja vieraanvaraisia, sekä ottivat mielellään mukaan kaikkiin rientoihin ja arkisiin rutiineihinsa. Skotit olivat myös hyvin vikkeliä sanoissaan, joten hersyviltä naurunpurskauksilta ei voinut välttyä!

Reilussa kuukaudessa ehti kokemaan yllättävän paljon, vaikka Skotlannissa onkin runsaasti tekemistä tarjolla: kansantansseista golfiin ja jäätelönmaistajaisiin. Itse päädyin mm. etsimään Loch Nessin hirviötä, lypsylle, ratsastamaan Orkneyn nummilla, ja vierailemaan Skotlannin parlamenttitalossa. Tuli myös koettua koko Britannian isoin agrikulttuurinen tapahtuma, nelipäiväinen maatalousfestivaali Royal Highland Show, johon itse englannin kuningatar otti osaa tänä vuonna. Historian havinaa koettiin kun kävimme vaihtareiden kanssa katsomassa lukuisia muinaisia linnoja, vierailimme piktien ja viikinkien taistelupaikalla, sekä kivikautisella arkeologisella kaivauksella.

Parhaimpia hetkiä olivat kohtaamiset ja keskustelut tavallisten skotlantilaisten kanssa. Illallisen jälkeen isäntäperheissä usein muodostuikin tavaksi kertoilla tarinoita ja faktoja Suomesta teekupposen ja kovien kaurakakkujen ääressä. Mieleeni jäi etenkin hetki Huntleyssa, kun kaverini Helenin isä Alistair otti minut ja toisen suomalaistytön mukaansa katselemaan viiden lammaskoiran ja isäntänsä saumatonta yhteistyötä liki satapäisen lammaslauman kanssa laakeilla, sumuisilla, nummilla.

Onnistuneen ulkomaanmatkan jälkeen jää aina pieni paluukipinä lepattamaan sisuksiin. Isäntäperheet, kaikessa erilaisuudessaan, loivat uusia kokemuksia mitä en olisi saanut tavallisella pakettimatkalla. Minulla kävi hyvä tuuri kun henkilökemiat menivät niin kohdalleen että jokaiseen perheeseen olisi voinut kotiutua pidemmäksikin aikaa.

IFYE – reissuilla kuulemma kummasti muodostuu elinikäisiä ystävyyssuhteita, ja skotit tekivät sen erittäin helpoksi. Heillä onkin eräs vanha sanonta joka mielestäni kertoo heistä hyvin paljon kansana: ”Haste ye back” – tulethan pian takaisin.

Satu Järveläinen