Minttu Kansasissa

Mintun hulluuden highway Jenkeissä kesällä 2018

Siellä missä maissi kasvaa ja kantri soi, on minun hyvä olla. Tämän huomasin vallan mainiosti menneenä kesänä, kun olin 4H:n siryevaihdossa Yhdysvalloissa kuukauden ajan. Se kuukausi kasvatti monella tapaa, enkä vaihtaisi kokemusta mihinkään.

Eli siis, meitä lähti kolme nuorta ja yksi ohjaaja ryhmänä Suomesta, ja toinen ryhmä nuoria tuli Costa Ricasta. Olimme pari päivää orientoitumassa Washington DC:ssä yhdessä ja kierreltiin tärkeimmät nähtävyydet, otettiin ryhmäkuvat ja aiheutettiin hämmennystä puhumalla suomea. Parin päivän jälkeen, kesäkuun viimeisellä viikolla lennettiin pienempinä ryhminä omiin osavaltioihin ja päästiin vihdoin host-perheiden hellään huomaan. Alkushokki meni nopeasti ohi ja kun pääsin vihdoin omaan sänkyyni, huokaisin hyvin pitkään. Lennot olivat pitkiä ja matkustusta sekä matkalaukkuelämää oli jatkunut jo kolme päivää. Vihdoin pääsi asettumaan johonkin!

Seuraavat kolme viikkoa elin pienenpienessä kylässä, Hanstonissa, jonka asukasluku on noin 200 ihmistä. Hanston kuuluu Hodgeman Countyyn ja sijaitsee Kansasin osavaltiossa. Pienen kylän etuihin kuului esimerkiksi se, että lähes jokainen tiesi minut, tervehti aina ohiajaessaan, kyseli ja jutteli Suomesta, minusta ja myös Kansasista. Muutenkin ihmiset olivat sosiaalisempia ja avoimempia kuin suomalaiset, kauppaan mennessä kysyttiin aina kuulumisia ja tultiin juttelemaan.

Host-vanhemmillani on viisi lasta, joista enää nuorin, host-siskoni, asuu kotona. Onneksi asiat järjestyivät niin, että tapasin toisenkin siskoni ja yhden veljistä. Aika ei enää riittänyt nähdä muita veljiä, koska välimatkat heihin ovat pitkiä ja kuitenkin vanhempani olivat töissä ja etenkin isäni teki pitkää päivää.

Vapaaehtoistyöllä on suuri merkitys Yhdysvalloissa, ja vietinkin muutaman päivän auttaen Hodgeman Countyn Fairissa. Fair on jokakesäinen countyn eli piirikunnan viikon kestävä tapahtuma. 4H on isona järjestäjätahona, mutta ei kata tai hoida kaikkea. Fairiin kuuluu paljon erilaisia kilpailusarjoja, villasukista ja villapipoista kaalinkasvattamiseen, leipomiseen, taiteeseen, valokuvaamiseen, eläimiin, possuihin, kanoihin ja kaneihin. Siis ihan kaikkea, mitä kuvitella saattaa! Myös rodeota pääsin katsomaan eräänä iltana, ja taisihan siellä kaljatelttakin olla. Ainiin! Osallistuin fairin aikana leivonnan avoimeen kilpailuluokkaan, johon kuka tahansa saattoi leipoa jotain. Ilmeisesti suomalaiset korvapuustit kelpasivat tuomarille, koska tulin toiselle sijalle ja sain hienot ruusukkeet!

Kuten oletettua on, jokaisen vaihdon aikana joutuu vastaamaan erittäin moneen kysymykseen ja huomasin ajan kuluessa, että samat kysymykset alkavat toistua uudelleen ja uudelleen. Maanviljelijöiden keskuudessa suurensuurta ihmetystä herätti esimerkiksi se, ettei meillä viljellä maissia. Kansasissa kun maissi on yksi suurimmista peltoalan valtaajista! Myös lämpötilasta keskustelin enemmän kuin kymmenen kertaa, kuten myös siitä, millaiselta Suomi näyttää. Myös host-isäni ilme venähti, kun kerroin että meillä jyvät ajetaan pellolta traktorilla, peräkärryn kyydissä. Yhdysvalloissa nekin hommat hoidetaan rekka-autoilla!

Viimeisen viikon ennen lähtöäni Suomeen vietimme perheeni kanssa lomaa Missourin Bransonissa. Pääsimme hurvittelemaan Silver Dollar Cityyn, joka on suurensuuri 1880-luvun tyyliin tehty huvipuisto ja elämyspuisto. Uimme myös resortillamme merenneitojen kanssa, tapasimme supersankarit ja kävimme katsomassa murhamysteeriä ja The Haygoodsin esitystä. Ihan lomasta meni siis!

Kaikenkaikkiaan kasvoin henkisesti kuukauden aikana. Uskallan puhua englantia, en ehkä pelkää niin paljon epäonnistumista. Reissu avasi silmät huomaamaan, että kodin voi tehdä moneen muuhunkin paikkaan kuin Suomeen tai Pihtiputaalle. Erityisesti rakastuin jenkkiläiseen kulttuuriin ja ihmisiin. Jokaiselle ihmiselle olin uusi ja tärkeä osa yhteisöä, eikä ikinä tarvinnut miettiä, ettenkö kuuluisi tänne ihan edes vähän vaan. Ikävä takaisin on.

Koko reissu meni siis enemmän kuin putkeen, vaikka väsymykseltä, vesisateelta, ukkosmyrskyiltä ja koti-ikävältäkään ei voinut välttyä. Mutta hyttysiltä ja ititkoilta vältyin, ja sehän on jo iso voitto!

Minttu Varis