Veera Kanadassa

Kanada 14.7.-8.8.2017

Lähdimme Pihtiputaalta lentoani edeltävänä iltapäivänä kohti Helsinkiä. Jännitys oli minulla huipussaan. Miten pärjäisin lähes maailman toisella puolella reilun kuukauden, kun en koskaan ollut käynyt Pohjoismaita kauempana. Yksin pärjäämisestä puhumattakaan. Onnekseni olimme sopineet toisen Kanadaan lähtevän Ifyen kanssa matkustavamme yhdessä, ajatus siitä helpotti paljon.

Lentoni Frankfurtin kautta Vancouveriin lähti aamu kuudelta, ja taitaa olla sanomattakin selvää, etten juurikaan saanut unta sinä yönä. Lennot ja vaihdot sujuivat ilman suurempia ongelmia, vaikka pitkiä olivatkin. Kun saavuimme vihdoin Vancouveriin oli minulla matkustamista ja lentokenttä elämää takana noin puolitoista vuorokautta, eikä asiaa helpottanut 10 tunnin aikaero. Lentojen jälkeen täytyi vielä löytää lauttaterminaali, jotta pääsisin määränpäähäni Vancouverin saarelle. Lauttamatka kesti noin kaksi tuntia ja host-perheeni oli minua Nanaimossa vastassa.

Host-perheeni asui Erringtonissa, lähellä Parksvilleä, yhtä saaren suurimmista kaupungeista. Paikka oli ihana ja vain vartin matkan päässä Tyynestä valtamerestä. Aluksi totuttelemista oli paljon: täysin uudet ihmiset ja paikat, englanninkielellä tuli pärjätä itse, ei ollut ketään, johon tukeutua, vaan ongelmista täytyi selviytyä itse. Jetlag ei myöskään ollut parin ensimmäisen päivän jälkeen läheskään yhtä paha kuin olin kuvitellut. Onnekseni host-perheeni oli aivan ihana ja pyrki auttamaan minua niin paljon kuin vain pystyivät. Alun pelot totesin täysin turhiksi. Kielen kanssa minulla ei ollut ongelmia oikeastaan koko vaihdoin aikana, ja ihmiset olivat hyvin avoimia ja ystävällisiä. Vaikka yksin maailman toiselle puolelle lähtö pelotti, oli se sen arvoista. Näin upeita maisemia ja paikkoja, tutustuin erilaiseen kulttuuriin ja uusiin ihmisiin ja varmasti sain elinikäisiä ystäviä.

Veera Rinne