Satu Tansaniassa

Nakupenda Tanzania – I love Tanzania

Kuumaa, niin kuumaa, lämmin ”lehmänhönkäys” hyökkii päälle saman tien kun koneesta astuu ulos. Viisumilappusten täyttelyn jälkeen matka alkaa Dar es Salaamin kansainväliseltä lentokentältä! Luvassa on viikko reppureissailua Sansibarin saarella ennen 4H-seminaaria itse Tansanian mantereella, Tangassa. Aika tuntuu suorastaan valuvan äärettömän hitaasti valkoisilla hiekkarannoilla ja meren suolaisuus tunkeutuu jokaisen ihohuokosen lävitse.

Aloitin ensimmäisen Afrikan matkani löysästi, totutellen Sansibarilla kulttuuriin ja tapoihin. Oli hyvin opettavaista reissata yksin, ilman tietoa seuraavasta yöpaikasta tai ateriasta. Tuntui, että kaikki rahat hupenivat turisteille ryöstöhintaan myytäviin vesipulloihin, ja ensimmäisten päivien ajan jopa jaksoin noudattaa ohjetta siitä, että pitää juoda vähintään kaksi litraa vettä päivässä, jotta kehon menettämä kosteustasapaino palautuu. Turhauduin kuitenkin ainaiseen vessassa ravaamiseen, sillä vessan virkaa toimitti melkein aina posliinilla vuorattu reikä lattiassa, jonka joko pystyi vetäisemään puhtaaksi tai jätökset piti huljutella itse vesikipon avulla maan uumeniin. Lisäksi tämä ”reikävessa” sijaitsi liki poikkeuksetta suihkuhuoneessa, jossa oli lasisen ikkunan tilalla avonaisia, mutta koristeellisia ilmanvaihtoaukkoja, joista hyttyset ja muut öttiäiset pääsivät sisään tarpeilleen kyykistyjän reisiä kuppaamaan. Viikko reissussa kuitenkin opetti hyödyllisiä swahilin alkeita, joita pänttäsin lisää Helsingin Stockmannilta ostamastani kalliista swahili-english-swahili –sanakirjasta.

Itse seminaariin saavuin päivä ennen sen virallista alkua. Viiden tunnin hikisen bussimatkan jälkeen, olin iloinen kun kv-koordinaattori Päivi Haapasalo poukki esiin hiekkapölyn keskeltä ja pääsin pian eroon rikkinäisestä rinkastani. Sain maittavan aterian Tangan 4H-keskuksessa ja monien sydämellisten kättelyiden jälkeen asetuin nuorisohostellin tasoiseen huoneeseeni, jännityksellä odottamaan kuka tulisi huonetoverikseni. Tangan keskuksen henkilökunnan kaikki jäsenet vartijoista kokkeihin olivat äärettömän ystävällisiä ja naureskelivat hyväntahtoisesti rikkonaiselle swahilin kielelleni. Samana päivänä pääsin ostoksille mukavien opettajanaisten Annan ja Peggyn sekä hauskan herrasmiesmäisen 4H-ohjaajan, Mr. Gotripin, kanssa vilkkaaseen Tangan keskustaan. Illalla keskuksen hiljaisuutta rikkoi vain tuhansien heinäsirkkojen siritys ja luisevien vahtikoirien satunnainen haukunta.

2. päivä elokuuta hiljaisuus rikkoutui, kun nelisenkymmentä ihmistä paukkoi paikalle uuvuttavan bussimatkan jälkeen. Yli puolelta oli matkatavarat hukassa tai ne olivat vasta matkalla keskukseen ja saman tien alkoi vaatehärdelli vaihtovaatteiden etsimiseksi väsyneille seminaaritovereillemme. Osallistujia tuli kuudestatoista maasta, suurin määrä Afrikan eri maista, kuten Nigeriasta, Ghanasta, Namibiasta ja Liberiasta. Sain kämppiksekseni Namibian hurmaavan ja nuoren naisdelegaatin, Beatrice Kotungondon, joka parikymppisenä pääsi tapaamaan Etelä-Afrikassa vierailulla ollutta Michelle Obamaa, Valkoisen talon ensimmäistä naista. Juttu luisti loistavasti ja pulina jatkui pitkälle yöhön joka huoneessa, kun ihmiset eri maista ja kulttuureista tekivät tuttavuutta.

Itse seminaari käynnistyi joka päivä kello kahdeksan aamupalalla, josta etenimme pääteemaan, ”Vapaaehtoisuus nuorisotyössä”, liittyvillä pienemmillä teemoilla erinäisten ryhmätöiden, leikkien ja pelien avulla aina pimenevään iltaan asti. Ruokatauot ryhmittivät päiviä ja usein meillä kestikin seminaarin loppua kohden aina pidempään ja pidempään tulla takaisin yhteisiin alustuksiin, sillä aina löytyi joltakulta mielipiteitä ja sanottavaa ruokapöytäkeskusteluihin. Lisäksi afrikkalaisessa kulttuurissa puheenvuoron haltijan annetaan puhua rauhassa loppuun keskeyttämättä, ja usein puheenvuorot venyvät muutamasta kommentista suoranaisiksi puheiksi tai julistuksiksi oman asian puolesta. Saimme lisäksi liittyä erilaisiin komiteoihin, joissa suunniteltiin vapaa-ajan ohjelmaa. Itse liityin ”Social Commitee” –porukkaan, jossa kehittelimme jokaiselle illalle mm. ”Maainfon”, jossa neljän minuutin aikana jokaisen maan osallistujat lauloivat kansallislaulunsa, kertoivat faktoja ja opettivat pääkieliensä sanontoja meille muille. Yhteiset vapaa-ajan hetket jäivätkin parhaiten mieleen tästä ajoittain hektisestäkin seminaarista, ihanien ihmisten lisäksi. En sano turhaan, että ”Nakupenda Tanzania”, sillä kyllä minä taisin ihan tosissani rakastua Tansaniaan ja afrikkalaiseen elämänmenoon.

Satu Järveläinen