Juuso Petroskoissa

Juuson 4H Petroskoin leiri 13.-17.6.2016


Matkan valmistelu alkoi pakkaamisella omalta osaltani, muuten normaalit leirikamat, mutta kaikki muu kuin vaatteet piti pakata päällimmäiseksi mahdollista tullitarkastusta varten. Lisäksi sai pakata jonkun pelin tai puutarhakoristeen lastenkotivierailua varten. Vanhemmat olivat hoitaneet viisumi- ja passijärjestelyt.

Matkalle lähdettiin Pihtiputaan kirkonkylältä Kinnulan 4H toiminnanjohtaja  Saijan kyydillä.  Jyväskylässä siirryimme venäläiseen pikkubussiin, jonka kuljettajana oli venäläinen vanhahko mies. Yhteensä lähtijöitä Jyväskylästä oli vain me kolme, lisää lähtijöitä tuli Joensuusta (muistaakseni).

Meitä oli varoiteltu tiukista tarkastuksista rajalla, mutta edes reppuja ei tutkittu, lupalaput, passit ja viisumit kylläkin molemmilla rajoilla. Rajatarkastajat naapurimaan puolella puhuivat venäjän lisäksi huonoa suomea ja epäselvää englantia. Lisäksi rajalla oli hauskoja kylttejä, mm. käveleminen kielletty, pyöräily kielletty jne. Venäläiset rajavartijat kantoivat aseita, mutta Suomen puolella niitä ei näkynyt. Automatkalla kuljettaja toimi tulkkina rajalla ja hotellilla.

Matka jatkui töyssyisiä teitä pitkin Petroskoihin, pidimme yhden tauon venäläisellä huoltoasemalla, jossa oli erittäin pieni ja surkea valikoima ruokia ja muutakin tavaraa. Tyhjiä hyllyjä oli liikaa. Vessat olivat hirveän hajuiset ja näköiset, niitä uskalsi käyttää vain seisaaltaan.

Maisemat oli muuten aikalailla niinkuin Suomessa, metsäisiä ja kumpuilevia. Liikennettä ei juurikaan ollut, vain muutama auto tuli vastaan. Kylät oli sellaisia vanhoja ränsistyneitä taloja täynnä, joissain näkyi jotain elämääkin. Petroskoihin saavuttaessa näytti siltä kuin oltaisiin saavuttu suoraan sodan jäljiltä olevaan kaupunkiin. Koulun seinissä oli sellaisia kuoppia, joiden voisi kuvitella olevan pommitusten jälkiä ja tiet oli hirveässä kunnossa. Hotellin viereisessä rakennuksessa oli kuoppaisten seinien lisäksi myös ikkunoita rikki.

Hotelli oli ulkoisesti huonossa kunnossa, suurinpiirtein saman näköinen kuin vanhat suomalaiset kerrostalot jostain -70 luvulta. Sisältä se oli paremmassa kunnossa, sitä oli selkeästi maalattu ja remontoitu. Huoneemme sijaitsi kolmannessa, eli ylimmässä kerroksessa ja siellä oli suuri olohuonetyyppinen aula ja käytävä, jonka varrella oli kaikki huoneet. Huoneissa oli vain sängyt ja yksi tuoli. Wct ja suihkut sijaitsivat käytävän toisessa päässä eli aulassa. Hotelli oli ihan hauska ja valoisa, se oli hienosti eri väreillä ja muodoilla maalattu.

Ensimmäinen päivä meni matkustamiseen ja majoittautumiseen kokonaan. Tiistaina päivä alkoi aamiaisella viereisessä ravintolassa. Sen jälkeen menimme venäläiseen kouluun, jonka tiloja käytimme päivittäin leirin aikana. Leirillä oli paljon venäläisiä nuoria ja noin kymmenkunta suomalaista nuorta. Yhteensä meitä oli ehkä noin kuutisenkymmentä, mutta tämä on vain arvio. Aloitimme tutustumisleikeillä ja siihen meni monta tuntia. Sen jälkeen menimme tanssimaan venäläisiä kansantansseja, sellaisia piiritanssityyppisiä.

Ruokailu oli tanssin jälkeen alakoulun puolella, ruoka oli jotain niin ihmeellistä etten osaa kuvailla yhtään mitä se oli. Vain yhden ruoan tunnistin koko viikolta ja se oli borssikeitto. Toiset ruuat olivat hyvin maustettuja ja toiset aivan mauttomia.

Leirin ohjelma oli muuten samalla kaavalla rakennettu joka päivä, yhteisleikkejä, tanssia, ruokailuja, pelejä. Keskiviikkona kävimme koululla kiertävässä sotamuseossa, siellä sai kokeilla aseita ja taisteluvarusteista. Palasimme yläkoulun puolelle kaikkina muina päivinä, paitsi  torstaina, jolloin menimme ruokailun jälkeen orpokotiin. Orpokodissa teimme vapaaehtoistyötä kunnostamalla kukkapenkkejä. Kaivoimme vanhoja traktorinrenkaita irti maasta, niiden sisällä oli joskus ollut kukkapenkkejä ja nyt enää rikkaruohoja. Lisäksi leikimme pikkulasten kanssa ulkona, sisälle meitä ei päästetty. Annoimme lahjoitukset orpokodin ohjaajille ja toivoimme että ne päätyivät lasten käyttöön. Orpokoti oli vanha, varastotyyppinen yksikerroksinen betonirakennus, joka ei paljoa houkutellut luokseen. Ihan kuin joku vanhan ajan sotasairaala.

Sen jälkeen palasimme hotellille, jossa sai alkaa jo pakkaamaan kotiin lähtöä varten. Lähtö kotiin oli perjantaina aamukymmenen maissa toisella bussilla, mutta samalla kuljettajalla. Matka meni muuten sujuvasti mutta jumituimme muutamaksi tunniksi rajalle, kun yhden kaksoiskansalaisuuden omaavan pojan lupalappu ei enää kelvannutkaan, vaikka oli ennen kelvannut. Hänen piti jäädä tulliin ja vanhemmat tulivat hakemaan pojan kotiin ja me pääsimme jatkamaan matkaa. Tulomatkalla bussissa oli enemmän tunnelmaa ja menoa, kertakaikkisen hauska reissu!!


Juuso Tiitinen